Pieni tyttö on simpukan sisällä. Hän ei pääse sieltä ulos. Yhtäkkiä simpukka raottuu hieman. Hieman elämää pääsee ulos. Tyttö voi hieman enemmän kokea millainen hän todella on. Lopulta simpukka hajoaa. Simpukan sisältä pääsee todellinen elämä virtaamaan tytössä. Se elämä on kuin pieni, suloinen vauva. Taivaan Isi pitää pientä omaa vauvaansa sylissään. Isi on niin hellä ja hyvä. Hän leikkii vauvan kanssa. Vauva kikattaa ihastuneena, kun Isi menee piiloon ja sitten tulee taas esiin. Vauva nousee seisomaan horjuville jaloilleen. Hän ottaa ensimmäisiä askeleitaan ja Isi kannustaa häntä.  Kun pikkuinen kaatuu, Isi nostaa hänet uudestaan ylös "Sinä osaat, sinä osaat". Tyttö on niin iloinen. Isi haluaa hassutella ja leikkiä tytön kanssa. Isi on niin ihana. ”Minä rakastan sinua, Isi.” Nyt tyttö on jo vähän isompi ja saa olla Isin olkapäillä. Vau, tyttö saa juosta Isin kanssa ja tehdä yhdessä hänen kanssaan lumienkeleitä. Tyttö vain kikattaa, hyppii ja hihkuu. Ihanaa elää.

Isi pitää tyttöä kädestä kiinni. Tyttö hyppii ja pomppii innoissaan. Huomaan, että ole iloinen. Sinä vain hypit, tanssit ja naurat. Juoksemme kilpaa yhdessä. Katselemme yhdessä kuinka sorsaemo poikueineen kulkee hiekkatien poikki. Nojaat kylkeäni vasten.  Tunnet että olen niin vahva ja että rakastan sinua. Juoksemme ja leikimme yhdessä. Kun väsyt, tulet Isin syliin ja nojaat pääsi rintaani vasten ja tunnet ihanan pehmeän villapaidan poskeasi vasten. Ei ole mitään pelättävää. Minä nostan sinut vahvoille käsivarsilleni ja vien sinut kotiin. ”Kiitos Isi”, sinä sanot. Haluan antaa sinulle takaisin kaiken sen luovuuden, ilon ja innon, jotka vihollinen on sinulta varastanut.