Lunta sataa hiljalleen. Kävelemme yhdessä ulkona. Kierrän käteni ympärillesi. Siinä on niin lämmin ja hyvä olo. Katselemme kuinka kauniit jouluvalot tuikkivat ikkunoissa. Ne ovat punaisia, sinisiä, keltaisia, vihreitä. Ne luovat toivoa tähän pimeään vuodenaikaan. Voin puhua kaikista asioista ja sinä kuuntelet ja ymmärrät kaiken. Sinä olet niin ihmeellinen. Minä puhun ja puhun ja puhun ja sinä katsot minua ymmärtäen. Sinä olet kiinnostunut kaikista asioistani. Sinä sanot: "Vaikka sinusta näyttää, että on niin pmeää eikä valoa näy missään, niin minä näen kuinka erivärisiä tähtiä tuikkii sisimmässäsi. Ne tähdet ovat siellä ja ne ovat kauniita. Ne tähdet ovat kaikki lahjat, jotka olen istuttanut sinuun ja jotka kerran tulevat esiin täydessä loistossaan." Minä hymyilen. Olen niin onnellinen. Minussako tähtiä? Vau :) Me jatkamme kävelyä. Piponi on ihan lumesta märkä. Otan maasta lunta ja heitän sinua lumipallolla. Sinäkin otat lunta ja yrität osua minuun lumipallolla. Aloitamme hurjan lumisodan, Kaadun maahan kikattaen. Minulla oli niin hauskaa. Nyt olemme molemmat kuin isoja lumipalloja. Kävelemme hiljalleen kotia kohti käsi kädessä. "Kiitos", minä kuiskaan. Tästä on taas hyvä jataa eteenpäin.