Kävelen yksin merenrantaa pitkin. Katselen kuinka lapset leikkivät. Tuuli puhaltaa kylmästi. Laitan takkia vähän tiukemmin kiinni. Käännyn katsomaan taaksepäin ja katselen omia jälkiäni hiekassa. En näe kuin muutaman askeleen, kun loput tuuli on puhaltanut pois. Huudan lapsia, mutta he eivät kuule kun he etsivät niin innokkaasti simpukoita hiekan seasta. Lapseni juoksevat luokseni. "Katso äiti. Me löydettiin näin hieno simpukka", lapseni selittävät ja näyttävät simpukkaa minulle. Se olikin todella kaunis. "Viedään se kotiin, jooko?", he kysyvät. Minä lupaan hymyillen. Sitten he juoksevat takaisin leikkimään. Istun kivelle katsomaan heitä. Näen kuinka joku juoksee minua kohti. Kun hän tulee lähemmäs, huomaan kuka sieltä tulee. Hän istuu vierelleni kivelle. "Huh, tulipas kuuma." Hän kietoo kätensä lämpimästi ympärilleni ja kaivaa repusta lämmintä kahvia. Istumme molemmat kahvikupit käsissäme ja katsomme merelle. Aallot lyövät rantaan. Lapset juoksevat kilpaa. Hän kuiskaa hellästi korvaani: "Minä rakastan sinua."