Minusta tuntui ettei ole mitään kirjoitettavaa  ja ajattelin lopettaa blogin. Nyt päätin kuitenkin jatkaa. Haluaisin niin kirjoittaa miten ihanaa elämä on Jeesuksen kanssa (ja sitä se on välillä ollutkin), mutta nyt ei siltä tunnu,  Tuntuu että psyykkinen sairaus vie voimat ja voin vain tuskissani huutaa, että "Missä sinä olet Jeesus? Haluan ja kaipaan läheisyyttäsi, mutta sinä tunnut olevan niin kaukana. Sinä teit elämässäni niin paljon raamattukouluaikoina. Sinä olit niin lähellä. Tunsin sinut niin konkreettisesti, mutta nyt se kaikki on poissa.  Haluaisin niin kirjoittaa sinun hyvyydestäsi ja rakkaudestasi, mutta tunnen vain pettymystä ja väsymystä. Olenko minä päätynyt alkupisteesen? Mutta miksi? Mitä minä olen tehnyt väärin?"

Joulu tarttuu käpälään, joulu tarttuu tassuun.
Joulu tarttuu siipisulkiin, joulu tarttuu massuun.

Joulu tahtoo lämmittää, silitellä selkää.
Joulu tahtoo kesyttää, hei, ethän enää pelkää.

Olen jouluystävä, joululaulu nippu.
Joulun pieni piirileikki, jouluhymyn hippu.

Hannele Huovi

Peiton alla itkettyjen itkujen,

salattujen tunteiden,

näkymättömien vuosien,

pakenevien eleiden,

hylättyjen hetkien

 

jälkeen

 

ruma tyttö

näkee peilissä

Jumalan luoman

ihanan naisen.

 

Monet tarjotut

rakkaudet

löytävät

lopulta

vastaanottajan.

 

Isän tyttö on löytynyt (Isän tyttö, Solveig Hiltunen)

ilman sinua

minulla ei
olisi paikkaa
minne mennä

ilman sinua

minulla ei
olisi vierelläni
ketään

ilman sinua

minulla ei
olisi mitään
muuta

kuin
yksinäisyys
pimeydessä
kaikuvat huudot
ikiroudan kylmyys
ja kirvelevät
kyyneleet

ilman sinua

minulla ei
olisi
enää syytä
jaksaa

kun tosiasiassa
sinä olet ainoa
joka minua
ymmärtää
kestää
rakastaa
ja ei tahdo
muuttaa muuksi

joko nyt
tajuat
miten paljon
olet minulle

kuulethan
huutoni

jää
älä lähde
ikinä (Tuntematon)

Pieni tyttö on simpukan sisällä. Hän ei pääse sieltä ulos. Yhtäkkiä simpukka raottuu hieman. Hieman elämää pääsee ulos. Tyttö voi hieman enemmän kokea millainen hän todella on. Lopulta simpukka hajoaa. Simpukan sisältä pääsee todellinen elämä virtaamaan tytössä. Se elämä on kuin pieni, suloinen vauva. Taivaan Isi pitää pientä omaa vauvaansa sylissään. Isi on niin hellä ja hyvä. Hän leikkii vauvan kanssa. Vauva kikattaa ihastuneena, kun Isi menee piiloon ja sitten tulee taas esiin. Vauva nousee seisomaan horjuville jaloilleen. Hän ottaa ensimmäisiä askeleitaan ja Isi kannustaa häntä.  Kun pikkuinen kaatuu, Isi nostaa hänet uudestaan ylös "Sinä osaat, sinä osaat". Tyttö on niin iloinen. Isi haluaa hassutella ja leikkiä tytön kanssa. Isi on niin ihana. ”Minä rakastan sinua, Isi.” Nyt tyttö on jo vähän isompi ja saa olla Isin olkapäillä. Vau, tyttö saa juosta Isin kanssa ja tehdä yhdessä hänen kanssaan lumienkeleitä. Tyttö vain kikattaa, hyppii ja hihkuu. Ihanaa elää.

Isi pitää tyttöä kädestä kiinni. Tyttö hyppii ja pomppii innoissaan. Huomaan, että ole iloinen. Sinä vain hypit, tanssit ja naurat. Juoksemme kilpaa yhdessä. Katselemme yhdessä kuinka sorsaemo poikueineen kulkee hiekkatien poikki. Nojaat kylkeäni vasten.  Tunnet että olen niin vahva ja että rakastan sinua. Juoksemme ja leikimme yhdessä. Kun väsyt, tulet Isin syliin ja nojaat pääsi rintaani vasten ja tunnet ihanan pehmeän villapaidan poskeasi vasten. Ei ole mitään pelättävää. Minä nostan sinut vahvoille käsivarsilleni ja vien sinut kotiin. ”Kiitos Isi”, sinä sanot. Haluan antaa sinulle takaisin kaiken sen luovuuden, ilon ja innon, jotka vihollinen on sinulta varastanut.