Olin edelleen pimeydessä, vaikka nyt sisimmässäni oli  Jeesus, joka taisteli yhdessä minun kanssani. Minun ei enää tarvinnut taistella yksin. Sain pelon ja ahdituksen hetkinä kääntyä Jeesuksen puoleen ja rukoilla turvaa ja lohdutusta. Tiesin että hän oli siinä eikä hän antaisi minulle tapahtua mitään pahaa. Se oli kuitenkin selviytymistä päivä kerrallaan. En vieläkään kokenut mitä elämä todella on. Tämä oli kuolemaa maanpäällä. Tämä elämä oli vain selviytymistä päivä kerrallaan. Ajattelin kauhulla niitä tulevia kymmeniä vuosia, jotka joutuisin vielä elämään täällä maanpäällä. Miten jaksaisin tätä sisäistä taistelua niin kauan. En tiennyt millaista olisi elämä, jossa voisi olla vapaa.

Koin ettei seurakunnalla ollut minulle mitään annettavaa, koska en kokenut kuuluvani sinne. En saanut sitä mitä tarvitsin. Päinvastoin tunsin, että oloni vain pahentui siellä. Heillä oli Jeesus, heillä oli rauha, heillä oli ilo, heillä oli elämä, mutta minulla ei ollut mitään. Minullakin oli Jeesus, mutta minulla ei ollut rauhaa, iloa, rakkautta... elämää. En ymmärtänyt missä oli vika. Minunhan olisi pitänyt olla iloinen ja onnellinen, kun olin ottanut Jeesuksen vastaan. Kukaan muukaan ei osannut vastata kysymyksiini. Rukoilin Jeesusta vapauttamaan minut, mutta mitään ei tapahtunut.

Koin olevani kuin pieni siipirikkolintu, jolla ei ole siipiä lainkaan. Hypin vain maassa ja pelkäsin, että peto syö minut. Ei ollut tulevaisuutta eikä toivoa. Elämässäni oli jäljellä vain ”selviytymishuone”. Jos vaan selviän tästä päivästä ehkä huomenna on toisin. Itkin, rukoilin ja huusin.

Kävelin yksin ulkona talvella ja päässä oli vain voimakas ajatus ja ”voima”, joka sanoi että ”sun täytyy kuolla, tapa itsesi” Tuntui että en voinut muuta kuin kaatua lumikinokseen ja jäädä siihen ja kuolla. En jaksanut enää taistella. Päässä soi ajatus: ”Eikö olisi parempi kuolla?” Pää oli niin ”sumussa”, että tuntui ettei ole vaihtoehtoja. Tuntui ettei ole mitään eikä ketään.

Kuitenkin minulla oli kotona pieni vauva ja mies, jotka tarvitsivat minua. Halusin elää, en halunnut kuolla enkä halunnut tehdä koskaan kenellekään mitään pahaa. Kävelin yksin ulkona pimeässä ja huusin: ”Jeesus, auta mua, auta mua, auta mua!”

Jumala näytti kuvan veneestä, joka menee järven toiselle puolelle.  Myrsky riehuu ja tuuli puhaltaa. Vene tulee täyteen vettä. Jeesus on kuitenkin päättänyt, että menemme yli, vaikka miltä näyttäisi. Hän on kanssani.  Hän sanoo: ”me menemme tästä läpi yhdessä. Puhu myrskylle: ”Vaikene, ole hiljaa.”