Kärsin paniikkioireista ja sosiaalisesta jännittämisestä. Minun oli vaikea olla toisten seurassa ja kärsin huonosta itsetunnosta. Koin jatkuvasti etten kelpaa enkä ole tarpeeksi hyvä. Se vaikutti myös avioliittoomme, kun kaipasin niin paljon vahvistusta omalle minälleni. Olin myös masentunut ja ahdistunut. Lapsuudenasiat painoivat mieltäni enkä päässyt niistä eroon. Minulla oli vaikeita univaikeuksia ja voin huonosti. Lähdimme hakemaan apua Jumalalta lähtiessämme raamattukouluun. Silloin sain kohdata Jumalan rakkauden uudella, ihmeellisellä tavalla. Sain kokea hänen läheisyytensä, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Koin aivan kuin eksynyt lapsi olisi löytänyt kotiin Isin luokse. Hän aivan kuin otti minut syliinsä ja sain itkeä hänen rintaansa vasten kaiken sen kivun ja tuskan, jota kannoin sielussani. Hän näkee minut ja hän kuulee minua ja minä olen hänelle arvokas ja tärkeä.
Ymmärsin ettei se miten toiset ovat minua kohdelleet, määritellyt arvoani. Jeesus rakastaa minua ja se on tärkeintä Harmaan sävyt (masennus, ahdistus, pelko) ovat vaihtuneet eri väreiksi elämässäni. Sain sisimpääni ihanan rauhan ja ahdistus irroitti otteensa ja sain pitkästä aikaa nukkua kokonaisia öitä. Sain oppia uusia asioita itsestäni ja alkaa tulemaan sellaiseksi ihmiseksi kuin Jumala on minut luonut. Enää minun ei tarvitse takertua ihmisiin väärällä tavalla ja yrittää että he täyttäisivät valtavan rakkaudennälkäni, vaan saan ammentaa rakkautta Taivaalliselta Isältäni. Se on vaikuttanut myös suhteisiini lapsiini ja mieheeni. Olemme käyneet yhdessä vaikeita asioita läpi, mutta Herra on pitänyt meidät yhdessä. Voin myös nauraa itselleni. Jumala paransi paniikkioireeni enkä enää jännitä niin paljon ihmisten kanssa olemista.
Kiitos Jeesus, että sirpaleistakin sinä voit koota astian, joka on kaunis ja ehyt. Kiitos että saamme iloita elämästämme yhdessä Sinun kanssasi. Kiitos Jeesus, että sinulle kaikki on mahdollista. Kiitos Jeesus parantumisesta!
Kiitos Jeesus, että saan olla minä ja saan olla ylpeä siitä kuka olen. Olen kaunis ja ihana. Syyllisyys on poispyyhitty. Saan nousta siivilleni. En ole edes tiennyt kuka olen. Nyt saan alkaa opetella elämää itseni kanssa. Tuntuu kuin olisin pieni lapsi ja löytäisin uusia asioita itsestäni. Minä hypin, tanssin ja laulan. Isi, minä olen vihdoin onnellinen. Kiitos Isi. Haluan pitää sinua kädestä kiinni. ”Tule, juostaan!” Haluan nähdä maailmaa kanssasi. Haluan puhua kanssasi. On niin paljon ihmeellisiä, ihania asioita, joita olet luonut. Kiitos, että olet luonut juuri minut. Kiitos, että minä olen minä. Haluan olla minä. Juoksen ja huudaan: ”Isiiiii” Kädet avoinna nauran ja juoksen avoimeen syliisi.
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon
Minä etsin Herraa ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta Ps 34:5-6
”Peiton alla itkettyjen itkujen,
salattujen tunteiden,
näkymättömien vuosien,
pakenevien eleiden,
hylättyjen hetkien
jälkeen
ruma tyttö
näkee peilissä
Jumalan luoman
ihanan naisen.
Monet tarjotut
rakkaudet
löytävät
lopulta
vastaanottajan.
Isän tyttö on löytynyt.”
Kiitos Jeesus, että sinä tulit luokseni etkä jättänyt minua yksin. Sinä nostit minut ylös sieltä liejusta.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun. Ps 30:11
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Ps 40:2
