Sisimmässäni on ristiriita. Haluaisin heittää harmaan, liian pienen paidan pois yltäni ja lähteä muiden mukaan pitämään hauskaa. mutta samalla haluan piiloutua peiton alle ettei kukaan vain näe minua. En uskalla mennä vaikka kuinka haluaisin. Yritän varovasti siirtää yhtä jalkaa eteenpäin ja samalla toinen jalka jo jarruttaa taaksepäin. En voi mennä, en voi, en voi. Mutta minä haluan, haluan, haluan. Minua ahdistaa olla yksin ja hiljaa ja eristyksissä, kun minulla olisi niin paljon sanottavaa. Muut puhuvat, mutta minä en puhu. Silloin kun olen toisten seurassa ja yritän puhua, niin tuntuu kuin olisin auto, joka ei lähde liikkeelle. Se vain nykii ja nykii ja liikkuu vähän ja taas se pysähtyy..plääh. En osaa ilmaista itseäni. Sisimmässäni on vapaus, mutta  se ei tule sieltä ulos. Koen vapautta Jeesuksen kanssa. Hän tuntee minut läpikotaisin ja rakastaa minua silti. Ei tarvitse peitellä mitään. Miksi ihmisten kanssa pitää yrittää niin paljon? En tiedä miksen koe vapautta toisten ihmisten kanssa. Miksi koen, että pitää piiloutua? Auta minua Jeesus tulemaan pois peiton alta ja  kokemaan vapautta ja yhteyttä toisten kanssa.