Minusta tuntui ettei ole mitään kirjoitettavaa  ja ajattelin lopettaa blogin. Nyt päätin kuitenkin jatkaa. Haluaisin niin kirjoittaa miten ihanaa elämä on Jeesuksen kanssa (ja sitä se on välillä ollutkin), mutta nyt ei siltä tunnu,  Tuntuu että psyykkinen sairaus vie voimat ja voin vain tuskissani huutaa, että "Missä sinä olet Jeesus? Haluan ja kaipaan läheisyyttäsi, mutta sinä tunnut olevan niin kaukana. Sinä teit elämässäni niin paljon raamattukouluaikoina. Sinä olit niin lähellä. Tunsin sinut niin konkreettisesti, mutta nyt se kaikki on poissa.  Haluaisin niin kirjoittaa sinun hyvyydestäsi ja rakkaudestasi, mutta tunnen vain pettymystä ja väsymystä. Olenko minä päätynyt alkupisteesen? Mutta miksi? Mitä minä olen tehnyt väärin?"