Niin kauan kuin muistan, olen tuntenut olevani sisimmässäni yksin. Silloinkin kun olen toisten seurassa tunnen sisältä olevani yksin. Se on loputon yksinäisyys, johon ei ole löytynyt apua mistään. Sitten tapahtui ihme. Kohtasin Jeesuksen sisimpäni tyhjyydessä. Olin aikaisemmin pelännyt Jumalaa ja palvelin häntä pelosta käsin, mutta silloin kun kohtasin Jeesuksen rakastavat silmät sisimmässäni, ymmärsin että hän rakastaa minua ja tahtoo auttaa minua. Jumalakuvani alkoi muuttua. Sain alkaa opetella tuntemaan rakkaudellisen Isän, joka on minun puolellani ja tahtoo minulle hyvää. Sen jälkeen sisimpäni ei ole ollut enää tyhjä ja pimeä. Siellä on paras ystäväni. Saan vain sisimmässäni katsoa hänen silmiinsä. Silmäni täyttyvät kyynelistä. Minä olen sittenkin olemassa. Itken vain hänen sylissään. Aalto aallon jälkeen kipu ja tuska tulevat kyynelinä ulos minusta. Minä vain itken ja sen jälkeen vain nauran. Koen kuinka ilo alkaa pulputa minusta. Olen niin iloinen, että olen olemassa ja näen sisimmässäni Hänen rakkauden täyteiset silmät. Hän on olemassa ja minä olen olemassa. Mikä onkaan ihmeellisempää? Voin todella tuntea ja nähdä Hänen rakkautensa. Olen iloinen, että olen olemassa. Voisin vain iloita siitä, että olen sittenkin olemassa.
Sinulle ystävä läheisin,
ojentaa tahdon lemmikin,
sinisen kuulaan kirkkauden
merkiksi kestävän rakkauden.
Ystävä, lempeä suloisin,
sinulle tuon ruiskaunokin.
tulvillaan sinistä valoa,
kiitoksen kirkasta paloa.
Vuosien jälkeen ojennan
sinulle hehkuvan daalian
syyspäivän leimun loistavan,
alati uuden ja ihanan (A-M Kaskinen)
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. Ps 139:8
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Gal 5:1
