Kynttilässä palaa liekki. Se räiskyy ja rätisee. Se on suuri liekki. Kuitenkin se alkaa hiipua. Se hiipuu, hiipumistaan. Lopulta liekki on enää pienen pieni. Se on elämän liekki. Elämän liekki tytön sisimmässä. Hän ei enää ole iloinen ja luova. Tyttö näkee niin paljon pahaa. Hänen sydämensä huutaa tuskasta. Hän alkaa käpertyä kokoon. Hän pienenee ja pienenee. Liekki hiipuu. Sydämeen sattuu. Tuska viiltää. Miten tällaisen tuskan kanssa voi elää? Hän ei kestä sitä pahuutta. Tuntuu, että ilma loppuu. Lopulta liekki sammuu. Kipu on liian kova. Hätä on liian suuri. Hän kääntyy sisäänpäin. Kukaan ei näe eikä kuule kuinka hänen sisimpänsä tyhjyydessä kaikuu lapsen tuskan huuto. Lapsella on tuskan vääristämät kasvot, hänen silmänsä ovat täynnä kauhua, hänen ilmeensä on jähmettynyt äänettömään huutoon. . Ääni hiljenee. Hän on mennyt aivan kuin pienen simpukan sisään ja simpukka sulkeutuu.

Pienen tytön sisimpään tulee tyhjyys. Niin suunnaton tyhjyys. Hän on vain varjo entisestä. Hän on kuin ilmeetön aave. Hän nousee ylös sängystä ja elää kuin robotti. Hänen elämänsä on sisäisesti kuollut. Liekki on sammunut. Ei ole toivoa, ei ole uskoa. On vain pimeys, tyhjyys, mykkyys ja toivottomuus. Kukaan ei edes huomaa eikä välitä, että pieni tyttö sisimmässäni, elämäniloinen, luottavainen, sosiaalinen tyttö on kuollut. Olen enää tyhjä kuori. En saa yhteyttä siihen mikä minussa syvimmiltään on totta.

Tyttö on yksin. Hän on eristäytynyt. Hän ei kuulu mihinkään. Hän ei ole mitään. Kaikki värit ovat kadonneet. Ei ole enää tyttöä. On vain ahdistus ja tuska. Suuri ja hallitsematon tuska. Hän jää vangiksi sisimpäänsä. Sisimmän tyhjyydessä kuuluu vain huuto, joka ei löydä tietä ulos. Huuto, joka jää sinne. Se on huutamaton huuto, joka ei löydä tietä ulos. Hän on mykkä. Hän ei pääse ulos. Hän ei voi tulla ulos. Hän rukoilee: ”Isä, puhalla liekki eläväksi. Anna minulle ääneni ja persoonallisuuteni takaisin. Anna minun olla minä. Hengitä ylleni.”

Paha olo kietoutuu kun verkko pienen tytön ympärille. Se kietoutuu yhä tiukemmin ja tiukemmin. Tyttö käpertyy kokoon. Hänen kasvonsa ovat tuskan vääristämät. Suloisen lapsen kasvot ovat jähmettyneet äänettömään huutoon. Hänen sisimmästään kuuluu lapsen huuto. Vain kaiku vastaa lapsen sisimmässä. Kukaan ei kuule. Lapsen huuto vaimenee. On vain tyhjyys. Ei ole elämää. On vain toivottomuutta, kuolemaa, häpeää ja tuskaa. On vain pimeyttä ja tyhjyyttä. En enää saa yhteyttä siihen mikä minussa syvimmiltään on totta. En ole enää kukaan. Elämäni on varastettu. Isä, pystytkö antamaan elämäni takaisin? Puhalla kuollut elämän liekki eloon!