Koen sisimmässäni olevani aina yksin. Jeesus asuu kyllä sisimmässäni ja hän on aina kanssani, mutta muiden ihmisten kanssa koen olevani yksin. Olen yksin, vaikka olisin väkijoukossa. Olen yksin, vaikka istun rukousryhmässä ja ympärillä on ihania uskovia ystäviä. Olen yksin siskojeni ja vanhempieni kanssa. Olen yksin mieheni kanssa. Olen yksin. Sisäinen ja ulkoinen maailma eivät kohtaa. Koen elämäni olevan pelkkää esittämistä. Pelkkää pakenemista, Aivan kun istuisin tanssisalissa salin pimeässä takaosassa. Toiset tanssivat mutta minä en tanssi. Minua ei kukaan huomaa ja vaikka huomaisikin, niin olisin silti yksin. Sisimpäni itkee. Koen, että katson elämääni sivusta. Olen mukana siinä enkä kuitenkaan ole. Olen elämäni sivustakatsoja. Milloin minä voin elää eläämääni sellaisena kuin Jumala on sen luonut? Odotan sitä päivää ja hetkeä jolloin voin kokea yhteyden tunteen toisten ihmisten kanssa ja kokea olevani osa tätä elämää, ei vain sivusta katsojana vaan oman elämäni pääosassa.

Kiitos Jeesus, että sinulle kaikki on mahdollista. Kiitos, että se päivä tulee jolloin voin kokea yhteenkuuluvuuden tunteen enkä enää ole sisimmässäni  yksin. Kiitos Jeesus, että sinä olet aina kanssani ja sen vuoksi en ole täysin yksin: Voin kokea sinun läheisyytesi ja lohdutuksen niinäkin hetkinä kun tunnen olevani epäonnistunut ja haluaisin vain luoksesi kotiin.Sinä autat minua jaksamaan päivän kerrallaan eteenpäin. Kiitos Jeesus.