Olin tuntenut pitkään, että Jeesus on niin kaukana. Oli ihanaa kun rukoillessani yhtäkkiä tunsin hänen ihanan läsnäolonsa pitkästä aikaa ja kuulin hänen lempeän äänensä sydämessäni. Minä en ollutkaan yksin ja hylätty vaan olin hänen rakas lapsensa.

Olin rukoillut, että: "Rakastatko sinä minua, vaikka en voi hymssä suin laulaa rakkaudestasi. Minä voin vain rääkyä ulos sisimmän tuskaani kasvojesi edessä. Voin vain huutaa ”apua”, uudestaan ja uudestaan. En pysty selviytymään tästä pahasta olosta. Haluatko sinä ottaa tällaisen ”paketin”. Etkö sinä halua sellaista ihmistä, joka on jo valmis ja kykenevä palvelmaan sinua? Sellaisen ihmisen, joka voi evankelioida kaduilla, saarnata, rukoilla ja olla palveluksessasi. Entä minä, kun en voi muuta kuin lattialla maaten huutaa sinua uudestaan ja uudestaan. Minä en voi saarnata, minä en jaksa evankelioida kaduilla, minulla ei ole voimia edes rukoilla toisten puolesta. Minä vain olen olemassa. En voi antaa sinulle mitään. Haluatko sinä silti minut?"

Hän vastasi pilke silmäkulmassa: "Tule, tänne viereeni, minulla on sinulle asiaa. Minä kaappaan sinut lämpimään rutistukseeni ja kutitan snua niin, että naurat maha kippurassa. Minä haluan juuri tämän paketin ja juuri tällaisena, sillä minä rakastan juuri sinua ja juuri nyt. Minä rakastan sinua omana lapsenani enkä sen vuoksi mitä teet tai et tee. Sinä et voi koskaan tehdä mitään sellaista, joka erottaisi sinut minun rakkaudestani, sillä minun rakkauteni on niin syvä, niin laaja, niin korkea ja niin syvä ja se riittää eikä se lopu. Se ei lopu silloin kun teet virheitä, se ei lopu vaikka tekisit syntiä, se ei lopu vaikka tekisit mitä tahansa. Eikä se lopu vaikket tekisi yhtään mitään.  Minun rakkauteni riittää. Tule luokseni ja anna minun rakastaa sinua ja anna minun pyyhkiä pois kyyneleesi.